Halusin luoda tälläsen koska ajattelin tehdä itsestäni sähköisen. Ja jos juttelen tänne niin ehkä joku lukee mun juttuja ja ehkä joku ajattelee niinkuinminä. Olen yksinäinen, olen yksinäinen mun päässäni ja mä etsin teitä jotka sais mut taas uskomaan muiden ihmisten olemassaoloon. Mä kuitenkin uskon että te olette olemassa, oikeasti, ei vain mun päässäni.

Vielä hetki sitten tää yksinäisyys ahdisti mua. Pää meinasi sanoa poks.

Nyt mä kyllä vähän huijaan. On mulla kaks ystävää. Ja toista en nää koskaan ja toisen nään kokoajan. Me ollaan oikeestaan kahdestaan. Tai niin mä haluisin. Mut kuiteski, mun päähäni ei mahdu kukaan muu kuin minä, vaikka siellä on paljon tilaa. Ehkä kukaan ei vaan haluu olla siellä. Tai ei ymmärrä sitä mitä mä etsin ihmisistä. Ne luulee et ollaan kahestaan mut musta tuntuu silti et oon yksin. Ne on kavereita. Taidan tavallaan valehdella niille.
 
Ja nyt kun mä sanon noin niin en voi koskaan niillee kavereille sanoa :" hei, mee lukeen mun blogii"
Tai voin toki, mutta en usko niiden ymmärtävän, en halua kuiteskaa niitten mieltä pahottaa. ( okei, oon vässykkä ja toi mielen pahottaminen on puoliksi potaskaa..) Me valehdellaan kokoajan. Teeskentelyä. Kuten mun ystäväni tapaa sanoa.