grrr.. ajatukseni ovat kovin pinnallisia tänään. Ruma kaunis ruma kaunis paha kiltti persereikä. Haluan sitä ja haluan tota ja jotain muuta. Tääkin on ihan hanurista. Kirjottelen jotain paskaa ja mitä kuvittelen sen tuovan minulle. Mielenrauhaa? Pyhpah paskaa. Jotenkin on tarve mukamas selittää jotain. Olen sitä ja olen tätä. Siksikö muka että te voisitte lukea tätä ja ajatella ooh onpa mielenkiintoinen persoona. Voi kyrpä miten ihminen voi olla tyhmä.

Vuodatus on niin osuva sana. Pam, suoraan päähän.

Verbaalinen lahjakkuuteni on olematon. Ja sanonko noin vain siksi että,  pelkään jonkun lukevan tätä ja ajattelevan että huaah onpa sontaa tekstii. Kun sanon olevani verbaalisesti lähellä nollaa niin vähennän sitä mahdollisuutta että joku tätä lukiessaan ajattelisi halveksuvasti että hah kaikkee toiki kuvittelee, olevas jotenki siisti ku kirjottaa tollasta. Nyt joku voi vaan lukiessaan tätä ajatella että voi voi kun on paska. Silleen säälivästi, ei ilkeesti
.
Jajoo, tyhjää horinaahan toi äskenenki oli. Vuodatusta.