lauantai, 20. lokakuu 2007
tänään itkettää
kyynel, toinen kyynel, kyynel puro, kyynel valtameri.
perjantai, 12. lokakuu 2007
pakko kirjottaa
jotain tarttee saada ulos. yngh... ei tuu, eikä puhe ole edes paskasta kuten yleensä.
Pidän kodistani. Meidän kodista. Minun ja elämäni rakkauden yhteisestä kodista. Täällä voi sulkea pois kaiken ulkopuolisen. Muut ihmiset, muiden ihmisten keksimät säännöt ja lait. Täällä neljän seinän sisällä on meidän oma tilamme. Meidän koti.
Minä vain tiedän sen. Se tuntuu siltä.
Yksi motoistani on: mitään ei voi tietää. Ehkä voisin paremmin sanoa, että uskon vahvasti että tämä on parasta mitä minulla on ollut. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta uskon siihen.
Rakastan. Paljon. Puhtaasti. Myös itseäni.
Toinen nimeni on Lempeä Rakkaus. Valitettavasti liika empaattisuus tappaa minut tässä maailmassa.
Pidän kodistani. Meidän kodista. Minun ja elämäni rakkauden yhteisestä kodista. Täällä voi sulkea pois kaiken ulkopuolisen. Muut ihmiset, muiden ihmisten keksimät säännöt ja lait. Täällä neljän seinän sisällä on meidän oma tilamme. Meidän koti.
Minä vain tiedän sen. Se tuntuu siltä.
Yksi motoistani on: mitään ei voi tietää. Ehkä voisin paremmin sanoa, että uskon vahvasti että tämä on parasta mitä minulla on ollut. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta uskon siihen.
Rakastan. Paljon. Puhtaasti. Myös itseäni.
Toinen nimeni on Lempeä Rakkaus. Valitettavasti liika empaattisuus tappaa minut tässä maailmassa.
torstai, 11. lokakuu 2007
kun peiliin katsoo
Kun peiliin katsoo, näkee paljon.
Sieltä katsoo joku. Se katsoo sinua. Ehkä se hymyilee, nauraa tai itkee.
Se kuitenkin tuijottaa herkeämättä takaisin eikä koskaan väistä katsettasi.
Voit vain olettaa että se on sinun heijastuksesi peilistä. Siksi olettaa, koska kukaan ei näe itseään. Voit tunnustella käsilläsi kasvojasi ja päätellä että olet sama joka morjestelee peilistä. Se liikkuu kun sinä liikut ja nauraa kun sinä naurat. Mutta entä jos se vain matkii sinun liikkeitäsi ja eleitäsi?
Se joku taitaa olla todella taitava.
Sieltä katsoo joku. Se katsoo sinua. Ehkä se hymyilee, nauraa tai itkee.
Se kuitenkin tuijottaa herkeämättä takaisin eikä koskaan väistä katsettasi.
Voit vain olettaa että se on sinun heijastuksesi peilistä. Siksi olettaa, koska kukaan ei näe itseään. Voit tunnustella käsilläsi kasvojasi ja päätellä että olet sama joka morjestelee peilistä. Se liikkuu kun sinä liikut ja nauraa kun sinä naurat. Mutta entä jos se vain matkii sinun liikkeitäsi ja eleitäsi?
Se joku taitaa olla todella taitava.
torstai, 11. lokakuu 2007
Huutoa jota ei voi kirjaimin kirjoittaa
On ollut outo olo. Tai ei se edes ehkä ole outo. Mikä on outo? On vain niin vaikea saada ajatuksiaan sanoiksi. Tuttua monille varmasti.
Eilen.
Yhden hetken toivoin tulevani hulluksi.
Katoaisin. Omaan päähäni. Mielikuvitusmaailmaan josta tulisi minulle todellinen.
Oven suulla näyttäisin persettä kaikille muille ihmisille ja sulkisin oven.
Lukitsisin sen, sulattaisin avaimen ja tekisin siitä jotain muuta kuin avaimen. Ehkä lusikan.
Eilen.
Yhden hetken toivoin tulevani hulluksi.
Katoaisin. Omaan päähäni. Mielikuvitusmaailmaan josta tulisi minulle todellinen.
Oven suulla näyttäisin persettä kaikille muille ihmisille ja sulkisin oven.
Lukitsisin sen, sulattaisin avaimen ja tekisin siitä jotain muuta kuin avaimen. Ehkä lusikan.
Lusikalla kaivaisin tieni pääni sisään. Tekisin sinne pienen kolon.
Kolo kasvaisi tutkiessani uutta maailmaani.
Kolo kasvaisi tutkiessani uutta maailmaani.
Jos pahalle päälle osuisin kaivaisin lusikalla silmät päästäni.
Omassa maailmassani soisi aina musiikki silloin kun haluaisin.
Minun pääni on soitin. Se on kaunista.
Siellä olisi Ireneko, Ilkee-Ireneko, Kiltti-Ireneko ja Rouva-Ireneko.
Ja Minä olisin maailmani maailmanvaltias.
Minun maailmassani mikää, ei mikään olisi kiellettyä. Minä ja Me saisivat olla kaikkea mitä haluavat.
Omassa maailmassani soisi aina musiikki silloin kun haluaisin.
Minun pääni on soitin. Se on kaunista.
Siellä olisi Ireneko, Ilkee-Ireneko, Kiltti-Ireneko ja Rouva-Ireneko.
Ja Minä olisin maailmani maailmanvaltias.
Minun maailmassani mikää, ei mikään olisi kiellettyä. Minä ja Me saisivat olla kaikkea mitä haluavat.
Tänään en jaksa olla täällä. Haluaisin tuonne.
tiistai, 9. lokakuu 2007
aaargh
grrr.. ajatukseni ovat kovin pinnallisia tänään. Ruma kaunis ruma kaunis paha kiltti persereikä. Haluan sitä ja haluan tota ja jotain muuta. Tääkin on ihan hanurista. Kirjottelen jotain paskaa ja mitä kuvittelen sen tuovan minulle. Mielenrauhaa? Pyhpah paskaa. Jotenkin on tarve mukamas selittää jotain. Olen sitä ja olen tätä. Siksikö muka että te voisitte lukea tätä ja ajatella ooh onpa mielenkiintoinen persoona. Voi kyrpä miten ihminen voi olla tyhmä.
Vuodatus on niin osuva sana. Pam, suoraan päähän.
Verbaalinen lahjakkuuteni on olematon. Ja sanonko noin vain siksi että, pelkään jonkun lukevan tätä ja ajattelevan että huaah onpa sontaa tekstii. Kun sanon olevani verbaalisesti lähellä nollaa niin vähennän sitä mahdollisuutta että joku tätä lukiessaan ajattelisi halveksuvasti että hah kaikkee toiki kuvittelee, olevas jotenki siisti ku kirjottaa tollasta. Nyt joku voi vaan lukiessaan tätä ajatella että voi voi kun on paska. Silleen säälivästi, ei ilkeesti
.
Jajoo, tyhjää horinaahan toi äskenenki oli. Vuodatusta.
Vuodatus on niin osuva sana. Pam, suoraan päähän.
Verbaalinen lahjakkuuteni on olematon. Ja sanonko noin vain siksi että, pelkään jonkun lukevan tätä ja ajattelevan että huaah onpa sontaa tekstii. Kun sanon olevani verbaalisesti lähellä nollaa niin vähennän sitä mahdollisuutta että joku tätä lukiessaan ajattelisi halveksuvasti että hah kaikkee toiki kuvittelee, olevas jotenki siisti ku kirjottaa tollasta. Nyt joku voi vaan lukiessaan tätä ajatella että voi voi kun on paska. Silleen säälivästi, ei ilkeesti
.
Jajoo, tyhjää horinaahan toi äskenenki oli. Vuodatusta.
